Koirasi näkee toisen koira ja alkaa jännittyä, räyhätä tai jäykistyy – pelko alkaa vallata mieltä ja hallinta häviää. Kuulostaako tutulle? Tämä oli meille arkipäivää Freyan kanssa nuorena. Reaktio tuli ulos ennen kuin mitään tilanne analyysiä oli tehty ja kohtaamisen jännitys on hallitsematonta. Koiran kanssa meneminen oli osin haastavaa ja palautuminen tilanteista vei aikansa. 6 vuotta sitten käännyimme Kaisa Hilskan puoleen ongelmien kanssa. Siellä opimme bongauspelin aatteet ja teimme työtä puoli vuotta intensiivisesti. Tuloksena jännittävistä tilanteista raportoiva ja rento koira. Artikkelissa käyn läpi tekniikka, sekä samalla meidän matkaa.
Bongauspelissä ideana koiran vastaehdollistaminen. Samalla koiralle opetetaan protokolla, missä se oppii ottamaan kontaktia omistajaan, kun se havaitsee jotain sille jännittävää. Sama metodi hieman eri mausteilla tunnetaan LAT eli Look At That – pelinä Leslie McDewittin kirjoista Control Unleashed. Molemmissa idea on saada koira työstämään jännittävää tilannetta.
Miten sitten päästään alkuun?
Koira huomaa jotain – jes (palkkasana) – palkkio maahan tai jos koira kääntyy kädestä
Tärkeä pointti: koiran on jo huomattava eli bongattava kohde ennen palkkausta, jotta syntyy klassinen ehdollistuminen – jännittävä kohde esim. koira johtaa palkkioon – vastaan tulevasta koirasta alkaa rakentua positiivinen assosiaatio
Jos ketju menee seuraavasti:
Omistaja huomaa koiran ja alkaa namittaa – koira huomaa vasta vastaan tulevan koiran – namittamisesta tulee merkki, että jotain pelottavaa näkyvissä
Tärkeä siis koiran antaa bongata työstettävä kohde. Toki välimatkan pitää olla alkuun tarpeeksi pitkä, jotta koira pystyy syömään palkkiota ja työstämään stressitekijää. Kun harjoittelu aloitetaan, kannattaa palkata koiran tekemiä bongauksia myös neutraaleimmista asioista, kuten lintu lentää, lehti leijuu jne. Tärkeintä, että huomioit ensin, että koira on bongannut tapahtuman. Palkkiot voi alkuun heittää maahan, jolloin koira haistelee samalla eli vire laskee. Itse heitin isomman namimäärän maahan, jos tiesin kohteen olevan koiralle hankala. Alkuun palkkioita kuluu myös paljon eli kannatta syöttää päivän ruuat lenkeillä tai ainakin osa. Opetus vaiheessa myös valitsin lenkit niin, että sain tehtyä mahdollisimman paljon hyviä toistoja ja vältin takapakkeja.
Harjoitusmassan kasvaessa koira rupeaa usean muuttamaan tekemistä raportoinnin suuntaa eli pikkuhiljaa koira alkaa jännittävän tilanteen tullessa katsoa ohjaaja eli raportoimaan. Tässä vaiheessa palkkauspiste siirtyy kontaktin palkkaukseen. Myöhemmin, kun koira kehittyy, voidaan helpompien kohteiden ohitus tehdä pelkällä ohjaajan kuittaamisella eli huomattu ei mitään hätää jatketaan. Koira siis oppii itse myös muuttamaan mielentilaa vastaan tulevia kohteita kohtaan ja alkaa luottaa, ettei mitään ihmeellistä tapahdu. Omia ensimmäisiä super hetkiä oli yhden talon ohitus, missä iso valkoinen paimenkoira tuli haukkumaan aidalle. Oli upea nähdä, miten oma koira pystyi kävelemään hiljaa ohi haukkuvan koiran ja työstämään kohdetta raportoinnin kautta. Ajan kanssa sama kohta ohitettiin täysin rentona ja oman koiran ilme alkoi vaihtua enemmän mitähän tuo tuossakin huutaa tasolle.
Bongaus peli sopii erinomaisesti myös pentujen kanssa uusien tilanteiden työstämiseen. Vaikka pentusi ei olisi reaktiivista sorttia, pystyt bongauspelin avulla työstämään uusia kohteita neutraaleiksi ja koira oppii samalla kommunikoimaan kanssasi ympäristön tapahtumista.
Leslie McDewittin LAT versiossa bongauksen lisäksi koira opetetaan katsomaan vihjeestä jännittävää kohdetta. Katsomisen jälkeen koira taas palkataan. Tämän avulla voidaan, joissain tapauksissa yhä kehittää koiran kykyä työstää kohteita. Esim. katsoa haukkuvaa koira ja samalla pikkuhiljaa todeta tilanteen olevan ok. Itse käytän tätä katsevihjettä, kun haluan koiran purkavan jonkin tilanteen, missä näen sen jäävän ajatustasolla kiinni kohteeseen esim. kisapaikoilla.
Bongaus idean kanssa olen työstänyt myös häiriöitä kisa- ja harjoitustilanteissa. Tavoite olisi saada koira ottamaan kontaktia ohjaajaan, kun se tuntee tai näkee tilanteessa jotain jännittävää. Pikkuhiljaa häiriöstä tulee positiivinen asia, mikä vahvistaa koiran kontaktin pitoa ohjaajan. Vanhaan aikaan monesti kontaktin pito tehtiin niin sanotusti pakon kautta eli kontaktia ei rikota ja mitään ei saa katsoa. Nykyisin ajattelen, että varsinkin jännittäjä koirien on hyvä työstää ympäristön ärsykkeitä, jotta niiden ajatuksen eivät jäisi kiinni ympäristön tapahtumiin, vaikka kontakti pysyisikin.
Toivottavasti tästä on iloa kaikille, joiden koira on reagoivaa sorttia ja pennun omistajat nappaavat lenkeilleen uuden työkalun opettaa kommunikaatiotaitoja pienille.
Treeni iloa!!
Talent Dogs – Marianne