Pennusta kohti kisakenttiä

Pentu tulee taloon ja uuden tulijan kanssa mietitään mihin olisi hyvä suunnata ensimmäiseksi. Pentukurssit tarjoavat perustaitoja ja mahdollisuuden totuttaa pentuja häiriössä toimimiseen. Useasti peruspentukurssit (8 vk – 6kk) hujahtavat äkkiä ja ryhmissä usein yksilöllinen ohjaus voi jäädä vähäiseksi. Tavoitteena olisi pentukursseilla opettaa perusteita seuraavista teemoista:

• Palkkaamisen perusteet: lelu ja namipalkkaus, sekä palkkasanan käyttö – oleelliset onnistuneeseen kouluttamiseen ja kommunikaation koiran kanssa
• Miten opetat käsittelyä turvallisesti – sujuva ja koiran omaehtoinen käsittely on suuri panostus koiran hyvinvointiin tulevaisuudessa
• Hihnakäytöksen perusteita ja ohitusharjoituksia
• Koiralle turvalliset tavat purkaa energia esim. virikkeiden avulla
• Miten sosiaalista koiraa koiran ehdoilla koiraa kuunnellen

Kotikoiralle arkeen siis perustaidot pitäisi saada pentukurssin mukana ja tarvittaessa haastekäytöksien täsmä kursseilta lisää apua kertausta jatkoon. Entä sitten harrastukset? Kaiken perusta on perusteet!!! Pennulle harrastuslajien tekeminen ennen kuin se fyysesti ja henkisesti valmis, ei tuota mitään arvoa. Varsinkin fyysisesti vaativissa lajeissa kuten agilityssä tai tokossa koiralta vaaditaan moneen tehtävään hyvinkin haastavia fyysisiä taitoja. Mitä oppimiseen tulee ensimmäiset asiat jäävät mieleen vahvimmin eli jos koira tekee asioita mihin sen keho tai henkinen tasapaino riitä, niin se oppii vääriä liikemalleja tai suoritustunnetilan kanssa haasteita. Eli jos lajissa on tavoitteet korkealla niin kannattaa opettaa asiat koiralle vasta, kun se on niinhin henkisesti ja fyysisesti valmis, jotta se voi oppia niihin heti oikeat tunnetilat ja fysiikan puolesta hyvät suoritus mallit.

Pentukurssit usein käydään pennun tultua kotiin ja koira on iältää kurssin loputtua sen 4 kk. Mitä sitten olisi hyvä tehdä? Suuntana kannattaa olla harrastuskoiran perusteita tukeva yleiskurssi eli kurssi mikä tarjoaa seuravien perusteiden vahvistamista ilman sen kummempaa laji suuntausta (4 KK-10 kk):

• leikkitaitojen kehittäminen
  • luopuminen
  • virehallinta
  • lelujen tuonti ja konfliktiton irrotus
  • eri palkkauksien testeus ja opettelu – leikki vaatii useimmilla koirilla opettamista, eikä synnyitsessään
• paikallaolot ja malttaminen
  • tässä huomioita pentujen eroja henkisessä kehittymisessä – kaikilla pennuilla maltti ei kehity saamaa tahtia harjoituksista huolimatta
• oppimaan opettelun kehittäminen – tarjoamisen kautta yksinkertaisten taitojen hionta ja samalla koiraan tutustuminen oppija
• keholle erilaisia ärsykkeitä
  • esim. pumpereiden esittely aikaisintaan 6 kk iässä ja silloinkin kerran kk (6-10kk) – anna koiran kehittyä
  • jumppien esittelyä 1-2 min sessiossa noin 2 kertaa viikkoon
• eri paikoissa perustehtävien tekemistä eli häiriön siedon kasvattaminen
• Arjen paikkojen ja esittely
• Virikkeet 
• Hajutyöskentely

Yksin tärkein kaikista myös lepo – kaikki uusi vaati prosessointi ja keho ei kestä tässä vaiheessa montaa toistoa uusia liikeratoja.  Tärkeintä antaa keholle ja mielellä arjen asiosta kokemuksi, koska tulevaisuudessa elämme koiran kanssa pääasiassa arkea. Monesti nuorena aloitetut lajikurssit tuovat lieveilmiötä arkeen, kun oppimisen perusteet eivät ole vahvalla pohjalla. Tärkeintä siis tässä myös teini-iän ylityksen aikaan keskittyä arkeen ja perustaitohin, koska ne kantavat eniten arvoa tulevaan ja ilman hyviä pohjia laji harrastaminen tulee helposti lievi ilmiöitä mitä joudutaan työstämään kuntoon, kun taustalta puuttuu pohja työ esim. vireen ja palkkauksen taitojen puutteista.

Milloin sitten lajitreeniä?

Yksinkertaisesti perusteisiin ja arkeen panosta antaa hyvän pohjan elämään ja lajeihin. Hyvällä pohjalla 10 kk pentu alkaa omata ja sujuvia arkikäytöksiä ja kykynee jo paremmin henkisesti ja fyysisesti tekemään asioita oikein. 10 kk ikä sopiva esim. fyysisesti vaativan agiltyn lajiperusteiden opetukseen eli maassatehtävien harjoitusten aloittamiseen. Hyppäämisen ja siihen rakentuva kontrolli alkaa kehittyä vasta toden teolla 1 vuoden iässä, jolloin itse lajitehtävien siirtäminen hypyillä on järkevää ja samalla koira on valmis esim. rimojen nostoon (matalilla rimoilla harjoittelu opettaa koiralle monesti väärää hyppäämisen rytmiä ja tekniikka). Tokossa taas koiralle alkaa tulla esim. pysähdyksiin tarvittavaa kehon hallintaa ja nuori koira pystyy myös tuottamaan vauhdikkaisiin liikkeisiin haluttua voimaa ja kontrollia.

Itsekin 10 vuotta sitten harjoitteli paljonkin pennulla lajeja, mutta oppi ja kokemus on muuttaneet ajatuksia vahvasti eri suuntaan. Nyt kun katsoo omaa nuorinta kaveri niin voi vain olla onnellinen, kun perusteisiin on panostettu. Mitä tahansa uutta sen kanssa tekee, niin se on ollut ns. heti valmis tehtävään, koska sillä on takana riittävästi peruskokemuksia ja kroppa pystyy ottamaan vastaa harjoitteiden ärsykkeitä eli koira edistyy lopulta nopeammin kuin pentutreenatut ikätoverinsa.

Summa sum maarun – anna pennun olla pentu. Panosta arkeen ennemmin kuin lajeihin. Tutkikaa maailmaa avoimin mielin ja panostakaa hyvien perusteiden osaamiseen. Koska kun opetuksessa tulee tenkkapoo, niin virhe löytyy usein perusteiden puutteista!!! Toinen on koiran henkinen ja fyysinen kehitys – emme voi sitä nopeuttaa vaan se vaatii oman aikansa.

Kirjoittaja Eläintenkouluttaja Marianne Asikainen, Koirien Fysiikka- ja hyppytekniikkavalmentaja, Fear Free- käsittely serfiointi, Control Unleash kouluttaja – intohimona koirien kokonaisvaltainen valmennus ja omilla koirilla tavoitteellinen kilpaileminen