Suomen eläinkoulutus piireissä on jo pitkään ollut vallalla syyttelyn ja kyttäämisen meininkin, mutta muuttaako sellainen toiminta todella asioita parempaan suuntaan? Jos tapojamme vastaan hyökätään, menemme helposti puolustuskannalle ja hyökkääjä menettää uskottavuutensa. Vanhoilla tavoilla on yleensä syynsä ja juurensa olipa ne muiden silmissä hyviä tai huonoja, mutta monesti koulutus tavoilla on saavutettu jotain tai niihin saattaa liittyä uskomuksia.
Olen jo yli kymmenen vuotta seurannut Ken Ramirezin työtä luentojen, podcastien ja artikkelien kautta. Hänen oman aikamme yksi taitavimmista kouluttajista, sekä työstä nyt aivan huikeita projekteja ympäri maailman. Yksi hänen tärkeimmistä sanomista on aina ollut positiivisen ja eläinlähtöisen kouluttamisen osaamisen levittäminen. Samalla hän on aina myös korostanut, ettemme alalla saavuta mitään, jos syyllistämme toisiamme toisten käyttämiä metodeja. Ratkaisu on kuunnella miksi jokin asia tehdään kuten tehdään ja tarjota vaihtoehtoista koulutusmallia. Rankaisun käytölläkin on ollut koulutuksessa jokin tavoite, jolloin tavoitteen ymmärtäminen auttaa meitä löytämään paremman ratkaisun syyllistämättä toista osapuolta.
Kouluttajana luen välillä tuskaisena kommentteja, jopa kollegoilta, etteivät kouluta ketään, jolla käytössä sitä ja tätä tapaa. Jos emme suhtaudu koulutettaviin avoimesti ja ilman arvostelua, miten voimme tarjota oikeasti muutosta ja apua sitä tarvitseville? Suomessa olemme koiran hyvinvoinnillisesti jo hyvin pitkällä verrattuna esim. Yhdysvalloissa olevaan kulttuuriin, jossa esim. edelleen piikki- ja sähköpannat ovat hyvin arkinen asia. Eli siellä palkkioon perustuvan koulutuskunnan kouluttajat joutuvat käymään hyvin paljon haastavampia keskusteluita kuin meillä Suomessa.
Suomen somekeskustelu on ollut paikoin hyvin hyökkäävä ja syyllistävää, mikä ei todellakaan ole hyvä ja tukeva pohja muutokselle. Ken puhuukin monesti vuoropuhelun avaamisesta ja asteittain tehtävästä muutoksesta. Tämä vuoropuhelun kulttuurin leviäminen olisi hyvä myös meille Suomessa syyttelyn sijaan. Tärkeintähän on myös saada ihmiset kokeilemaan uusia ratkaisuja ja keinoja saavuttaa samoja tuloksia, sekä samalla lisätä koiran kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Tietoa tulee koko ajan lisää, mutta jokaisella meillä on vanhoja uskomuksia tapoja tehdä asioita. Jotta todella uskallamme kehittyä, on annettava mahdollisuus muuttaa ja kehittää omia toimintatapoja ilman arvostelua. Kouluttajana on pystyttävä kuuntelemaan ja ymmärtämään sen hetkiset tavat, millä siihen hetkeen päästy ja sitten vasta tarjota vaihtoehtoja, miten saavuttaa sama tulos tai päästä jopa parempaan tulokseen. Esimerkkinä asiakas tulee ison koiransa kanssa käyttäen ketjupantaa ja siitä nyppäisyä osana hallintaa – en lähtisi ensimmäisenä näitä poistamaan, vaan pureuduttaisiin niiden käytön tarpeen syyhyn ja harjoiteltaisiin vaihtoehtoisia tekniikoita, jolloin esim. hihna nyppäisyn tarve vähenisi tai poistuisi kokonaan ilman sen enempää siihen puuttumatta, jolloin omistaja voisi tuntea turvalliseksi vaihtaa ketjupanta esim. leveään normaali pantaan. Jos koulutustapa on tuottanut haluttuja tuloksia eli lisännyt motivaatiota käyttää sitä ja samalla lisännyt esim. hallinnan tunnetta koiraan, saamme harvoin rakentavaa muutosta, jos syyllistämme omistajaa tästä koulutustavasta. Koiran hyvinvointia on tärkeä osa koulutusta, mutta jotta voimme olla mukana todellisessa muutoksessa, on meidän saatava myös omistaja uskomaan erilaiseen tapaan työstää haasteita ja sitä kautta luottamaan myös yhteistyöhön koiran kanssa uusin ajatuksin.
Muutos kaikkeen lähtee ymmärryksestä, kuuntelemisesta ja luottamuksen rakentamisesta. Koiramaailmassa kouluttamiseen ja oman koiran kanssa tekemiseen liittyy vahvoja tunteita. Tärkeintä on olla avoin niin kouluttajan ja kuin koulutettavan roolissa uusille asioille. Koulutustapoja ja valintoja voidaan ja pitää haastaa. Mutta lopulta aina katsoa koiraa, sillä lopulta se kertoo parhaiten, mitkä asiat ovat sille tärkeitä motivoivan ja turvallisen koulutusympäristön luomiseen.
Tässä vielä linkki aivan super Podcast jaksoon Bitey End of the Dog podissa, jossa Micheal Shikashio ja Ken Ramirez keskutelevat Kenin projekteista, mutta myös miten hän vienyt positiivisen kouluttamisen viestiä eteenpäin eri piireissä. Jos vaan Englanti sujuu niin suosittelen lämpimästi!!! Tälläistä ilmapiiriä kaivattaisiin Suomessakin enemmän syyttelyn ja mustamaalaamisen sijaan! Ja se linkki (Spotify) —– Bitey End of the Dog and Ken Ramirez
Marianne – Talent Dogs